北国冬阳

东山闲人

<p class="ql-block">懒起观斜阳,</p><p class="ql-block">入目尽仓皇。</p> <p class="ql-block">风过叶落尽,</p><p class="ql-block">独留一树黄。</p> <p class="ql-block">静心入古寺,</p><p class="ql-block">意阑着素妆。</p> <p class="ql-block">观心品禅茶,</p><p class="ql-block">礼佛沐霞光。</p> <p class="ql-block">曲折知路远,</p><p class="ql-block">起伏晓薄凉。</p> <p class="ql-block">意兴达千江,</p><p class="ql-block">心空容万方。</p> <p class="ql-block">卷帘忆残梦,</p><p class="ql-block">释卷续断香。</p> <p class="ql-block">欲知霜风劲,</p><p class="ql-block">望远莫凭窗。</p> <p class="ql-block">……北国冬日来得急迫,一风吹过叶落尽,朝出晚归尽薄凉,难得周日闲暇,倒倒时差,体味这冬日暖阳,信步潭柘寺以记。</p>